Acts of Care

Acts of Care -näyttelysarja

Acts of Care (22.2.-26.4.2025 Tokiossa, Kana Kawanishi Art Office LLC)on jatkumo Kati Kivisen ja Pirkko Siitarin 15. Gwangju Biennaleen kuratoimasta näyttelystä. Tokiossa nähdään Maija Tammen, Hertta Kiisken, Nayab Noor Ikramin sekä Sampsa Virkajärven installaatioita.

Sekä Suomessa että Japanissa väestön ikääntyminen on voimakasta. Keskinäinen huolenpito lasten ja vanhempien välillä on universaali ilmiö kaikkien elollisten keskuudessa. Nykyisellään hoivan tarve lisääntyy useista syistä. Miten tämä todellisuus ruokkii mielikuvitusta taiteeseessa?

Maija Tammen yksityisnäyttely ”Octomom” KANA KAWANISHI PHOTOGRAPHY -galleriassa Tokiossa 22.2 – 29.3. 2025.

”Octomom” on kolmesta elementistä koostuva installaatio. Teos keskittyyy syvänmeren mustekalan (Graneledone boreopacifica) ympärille, jonka tutkijat nimesivät ”Octomomiksi”.

Octomom-teoksessa mustekala, ihminen ja aika kietoutuvat toisiinsa. Installaatiossa yhdistyy videomateriaali Octomomista, äänitarina mustekalan hautomisajasta ja taiteilijan omakuva vastasyntyneen lapsensa kanssa. Octomom hautoi muniaan 53 kuukautta Tyynenmeren Monterey Canyonissa, mikä on maailman pisin tunnettu hautomisaika. Hautomisen aikana Monterey Bay Aquarium Research Instituten robottisukellusvene kävi Octomomin luona yhteensä 18 kertaa. Teos sisältää robotin kuvaamaa ja taiteilijan editoimaa materiaalia.

Maija Tammi (s. 1985) on suomalainen kuvataiteilija ja taiteen tohtori, jolle on ominaista etsiä taiteessaan asioiden perimmäisiä syitä. Hän tekee usein yhteistyötä tutkijoiden ja muiden taiteilijoiden kanssa luoden teoksia, jotka kohtaavat, yllättävät ja herättävät tunteita.

Viimeaikaisissa teoksissaan Tammi on tutkinut sitä, miten opimme tuntemaan ja ymmärrämään tunteiden merkityksiä: vaikkemme voi koskaan todella tietää, millaista olisi olla mustekala, voimme silti leikkiä ajatuksella. Voimme yrittää ymmärtää ja samalla mahdollisesti kehittää tunteitamme muita lajeja kohtaan. Octomom tarjoaa äitiyden kokemuksen jakamista toisen lajin kanssa ja kysyy mitä empatia oikeastaan on.

Hertta Kiisken”Plasticenta” 22.3- 26.4.2025, KANA KAWANISHI GALLERY.

”Plasticenta” ammentaa inspiraatiota ihmisen istukasta hiljattain löydetyistä mikromuovihiukkasista. Valokuvaa sisältävistä sekatekniikkainstallaatioistaan tunnettu Kiiski tarkastelee monimutkaista suhdettamme maapalloon ja rinnakkaiseloamme ympäristön ja muiden lajien kanssa.

Plasticenta esittelee vaihtoehtoisen tulevaisuuden, jossa planeetan eri elämänmuodot sekoittuvat toisiinsa sopusoinnussa. Teos kuvaa uutta sukulaisuutta ihmisen ja epäinhimillisen, orgaanisen ja epäorgaanisen, elollisen ja elottoman välillä.

Kiiski on tehnyt yli kymmenen vuoden ajan yhteistyötä tyttäriensä kanssa erilaisissa projekteissa, esimerkkinä Plasticenta-sarja ja videoteos Hydra, jotka molemmat ovat esillä Acts of care -näyttelyssä. Hydra käsittelee kahden tytön ja syrjäiseltä saarelta löytyneen kuolemattoman Hydra-polyypin välistä ystävyyttä. Teoksen musiikin on luonut Lau Nau. Lisäksi näyttelyssä on esillä paikkasidonnainen installaatio, joka on tehty tekstiileistä, jotka Kiiski löysi oleskellessaan Tokiossa.

Kiisken rakkauden ja nuoruuden ympärille keskittyvässä näyttelyssä, jossa yhdistetään valokuvaa, videota, tekstiilejä ja installaatioita on maagisia, myyttisiä ja esoteerisia elementtejä.

Hertta Kiiski työskentelee ja asuu Turussa. Hän on suorittanut taiteen maisterin tutkinnon Kuvataideakatemiassa (2015) ja valokuvataiteen kandidaatin tutkinnon Turun taideakatemiassa (2012). Hänen töitään on esillä gallerioissa ja museoissa Suomessa ja kansainvälisesti.

Nayab Noor Ikramin ja Sampsa Virkajärven “Families” 5.4.-26.4. KANA KAWANISHI PHOTOGRAPHY -galleriassa.

Nayab Noor Ikram (1992) on Ahvenanmaalla asuva suomalainen, pakistanilaistaustainen kuvataiteilija ja valokuvaaja. Taiteessaan Ikram käyttää liikkuvaa kuvaa, valokuvaa, performansseja ja installaatioita tutkiessaan rituaalien ja symboliikan avulla tunteeseen, kulttuuri-identiteettiin ja muistiin liittyviä käsitteitä ja niiden välisiä tiloja.

Näyttelyssä esillä oleva kaksikanavainen videoinstallaatio “The Family” kuvaa taiteilijaa ja hänen perhetään. Teoksessa äiti alkaa rituaalinomaisesti pestä taiteilijan hiuksia upeaa auringonlaskun taustaa vasten. Vaikka heidän äänensä herättävät lapsuudesta muistuttavaa nostalgiaa resonoiden kunkin katsoja alkuperän kanssa, tämä improvisaation kasvattama kommunikointi herättää jännitteitä, tunteita ja muistoja kussakin perheenjäsenessä, saaden meidät pohtimaan perinteiden ja rituaalien syntyä ja periytymistä.

*　*　*

Sampsa Virkajärvi (1970), on kuvataiteilija ja dokumentaristi, joka on kiinnostunut ajasta, muutoksesta ja yhteiskunnasta, sekä yksilön valinnoista ja niiden tekemisen mahdottomuudesta. Hänen teoksensa tutkivat taloudellisen vallan ja teknologisten innovaatioiden paineessa syntyvistä kokemuksia, ja käsittelevät kulttuurisia ja historiallisia kysymyksiä. Näyttelyssä on esillä kaksi Virkajärven videoteosta.

Teoksessa “What Remains?” taiteilija kuvaa dementiaa sairastavan äitinsä viimeisiä vuosia hänen kotonaan ja havainnollistaa, miten aika ja paikka muuttuvat sairauden edetessä. Kuinka monessa kodissa hän asuu yhtä aikaa? Teos pyrkii myös kuvaamaan joitakin niistä haasteista, joita ikääntyvät ihmiset ja heidän hoitajansa kohtaavat, kun äiti ei enää muista, näe tai ymmärrä.

Teoksessa “With You” Virkajärvi on dokumentoinut isäänsä tämän viimeiseen hengenvetoon asti. Isä, joka oli aikoinaan lentäjä ja perheen tukipilari, viettää viimeiset vuotensa lähes yksinomaa sängyssä.

Vaikka isän ja taiteilijan elämät erosivat monin tavoin, mm. heidät kasvattaman yhteiskunnan, uran ja persoonallisuuksiensa osalta, taiteilija ilmaisee syvää kunnioitusta isäänsä kohtaan paljastaen samalla hiljaisia, ristiriitaisia tunteita päättäen sanoihin: ”Vietimme yhdessä 18 vuotta 80:stä vuodestasi. (…) Emme ehkä viettäneet tarpeeksi aikaa yhdessä.”

Jokaisella ihmisellä, olennolla ja elämällä on vanhempi, joka on siirtänyt geeninsä eteenpäin. Nopeatempoisessa elämässämme käännymme usein pois lapsuudesta ja edessä olevasta väistämättömästä erosta. Ikramin ja Virkajärven teokset muistuttavat perheen merkityksestä, sekä menneisyydestä ja tulevaisuudesta, jotka usein unohdamme, ja korostavat sen arvokkuutta, mitä meillä juuri tällä hetkellä on.

Projekti on osa pARTir-hanketta, jota rahoittaa Euroopan unioni – NextGenerationEU.